Maanjäristyksiä ja hurrikaaneja

Tuskin kaks viikkoa Amerikassa ehti kulua kun sain jo kokea ensimmäisen luonnonkatastrofin.. Olin yläkerrassa viikkaamassa pyykkiä kun aloin tuntea pientä tärinää ja yhtäkkiä pyykkipinot alkoi kaatuilla. Ei se kestänyt minuuttia kauempaa, mutta oli mielenkiintoinen kokemus. Sen verran mieto se kuitenkin oli, sillä vauva nukkui viereisessä huoneessa eikä ollut moksiskaan.
  Seuraavina päivinä kuntosalilla miehet porisi siitä uudestaan ja uudestaan. Satuin olemaan yhden miekkosen kanssa samaan aikaan salilla kolmena päivänä, joten kuulin tarkalleen saman mielenkiintoisen tarinan kolmeen kertaan: Istuin eilen pöntöllä ja yhtäkkiä vesi alkoi loiskua pöntössä ilman syytä jne blaa bla haha blaa. Oli kyllä naurussa pidättelemistä kun pappa ihan tosissaan selitti, että piti koko takapuoli kuivata kun pöntöltä nousi. huoh..

Toisen kokemuksen katastrofeista sain kokea jo viikkoa myöhemmin, kun hurrikaani Irene ilmoitti tulevansa. Uutisissa varoiteltiin suuren luokan myrskystä ja neuvottiin varaamaan ruokaa moneksi päiväksi. Seurailtiin uutisia ja hommailtiin kuivamuonia kaiken varalta. Siirrettiin myös pihakalusteet turvaan (todellakin päivän kuntoilut tuli tehtyä)
  Pari päivää ennen H-hetkeä sää oli aivan ihana koko ajan, ei tuulenvirettäkään ja aamusta asti yli 30 astetta, aurinkoa suoraan kirkkaalta taivaalta. Just the way I like it. Tyyntä ennen myrskyä pitää paikkaansa..
Tottakai sen Irenen piti sitten saapua riehumaan lauantai-iltana. BOORING.. Onneksi keksin tekemistä, menin kaverin luo viettämään elokuvailtaa. MUTTA tietenkään sekään ei mennyt putkeen, tokan elokuvan jälkeen puu kaatui sähkölangan päälle ja sähköt katkes koko talosta. Huone oli hetken täynnä vihreetä valoa, niinku ufot ois hyökänny. No ei auttanut muuta kuin get creative, joten pelailtiin loppuilta suomikorteilla korttipelejä kynttilänvalossa ja syötiin kiinalaista (kyllä, kiinalaisravintola toi ruoan kotiin asti tässäkin säässä, hattua pitää nostaa!) Ai niin ja kuunneltiin suomalaisia kappaleita (huonoja sellasia :D) Seura oli kuitenkin parasta laatua.
  Yritettiin valvoa koko yö ja katsoa myrskyä, mutta lopulta luovutettiin kun pihalla näytti tylsältä. Päätettiin laittaa herätyskello herättämään yöllä josko silloin olisi pihalla vähän kovempi meno. Noh, kello kolmelta yöllä pihalla edelleen näytti tylsältä. Suomalaisina hulluina mentiin tietenkin pihalle katsomaan tarkemmin ja ottamaan kuvia, mutta eipä sielä ollut mitään kuvattavaa.
  Juuri mitään vaurioita ei tapahtunut, mitä nyt joidenkin kellarit tulvi ja sähköt oli poikki pari päivää. Muutamia teitä oli suljettu kaatuneiden puiden vuoksi ja pari autoa oli myös vastaanottaneet puiden pyörtyilyä.

Nyt sitten aletaan odottelemaan tsunamia *koputan puuta*

it's New YOOOORK CITY baby!

Hupsis on ehkä hieman tämä blogipäivitys jäänyt.. mutta mulla on hyvä tekosyy, mun kone ei toiminu! et nii!
Lisäilen nyt kirjotuksia ja yritän saada kerrottua kaikesta tapahtuneesta.

Elikkäs eka viikko Amerikan mailla vietettiin New Yorkissa koulussa, jossa sillä viikolla oli 280 au pairia ympäri maailmaa! meillä oli tosi hyvä luokka joka koostui Pennsylvaniaan ja Connecticutiin menevistä au paireista. Opettajana oli Miss Noga eli Joan, joka oli mahtava opettaja!
ja kyllä, meidän luokalla oli jopa 2 poikaa!

Tunneilla meille opetettiin lähinnä kasvatustaitoja ja Amerikkalaisten tapoja ym. Mitä saa tehdä ja mitä ei..

Vapaa-ajalla saatiin vaan hengailla campuksella, joka oli tosi kaunis paikka. Se oli juuri sellainen miltä kaikki campukset näyttää elokuvissa. Tutustuin moneen mahtavaan ihmiseen ja onneksi suurin osa asuu myös itärannikolla, joten kaikkia on suhteellisen helppo nähdä vuoden aikana.

MUTTA mennäänpä pääasiaan eli NYC touriin. Bussi lähti campukselta ja kierteli pitkin manhattania, meillä oli opas koko matkan ajan. Nähtiin mm. Sex And The City-Carrien katu ja WTC-tornien rauniot. Niin ja mikä parasta, Naked guitar player! Kaikki oli ihan uskomatonta, lähinnä vaan tuijottelin kaikkea suu auki. Taisin hieman rakastua New Yorkiin. Ostoksilla ei ikävä kyllä käyty, mutta en usko että siihen ois ollu edes aikaa.  Paaaaalljon jäi kylläkin näkemättä mutta onneksi täältä on New Yorkiin matkaa vain muutama tunti, joten uskon että tuun käymään sielä aika usein. Hopefully! 

You gotta love New York City!